Suvin lauman blogi

Eksä muka tiedä kuka mä luulen olevani? Naapurusto varmaan tituleeraa hulluksi koiramuijaksi. Kesäviikonloput se viettää aina jossakin koirineen, tai sitten se on jättänyt osan miehelleen kotiin. Mutta kotona se on hyvin harvoin.

Miksi whippetit?

Olin muuttanut Kuopioon opiskelemaan ja hevosharrastuksen jäädessä taakse puuttui elämästä jotain olennaista. Olin nähnyt whippetin ensimmäisen kerran vuonna 2002 hevostallilla ja ihastunut täysin. Kun sain päähäni hankkia oman koiran, oli rotuvalinta tietenkin se whippet. Elokuun viimeisenä päivänä vuonna 2008 lähdimme kaverini kanssa pienelle road tripille ja Pusulasta mukaamme tarttui pitkäjalkainen raidallinen otus, joka ristittiin Beaksi. Vanhemmilleni se oli aikansa palkkaennakko, koska hankin sen salaa ja iskä näki tilitiedoista, että olin saanut opintojen ohella tehdystä työstä Sonerapisteellä palkkaennakkoa. Minulta tivattiin puhelimessa, mitä varten olin sitä pyytänyt mutta en kertonut, kunnes vanhempani tapasivat Bean yllärinä ekaa kertaa ja kysyivät "siis mikä ihana tämä on?!" "No se palkkaennakko", vastasin.

Bea tuli kotikoiraksi. Lopulta Bea vei minua maastokisaamaan, ratakisaamaan, näyttelyihin, agilityyn ja kaverikoiratoimintaan. Haaveilin alusta asti isosta vinttikoiralaumasta, jonka kanssa kulkiessa kaduilla saa ihmiset huokailemaan ihastuksesta. Oli siis luonnollista, että whippetejä alkoi kertyä lupaavaa tahtia Joensuun opiskelijayksiöni sohvalle.
Aika nopeasti se tapahtui: hurahtaminen. Totaalinen uppoaminen harrastuksen syövereihin, eikä paluuta ole. Tutustuttuani Whiplandian Teamiin (Teemu Seppäseen ja Lotta Savolaiseen) aloin kiinnostua enemmän myös ratajuoksusta ja rakastuin heidän tuontinarttuunsa Disaan (Finlandia aus dem Gnomenhain). Tällä hetkellä kotoa löytyy Disan tytär ja kaksi tyttärentytärtä ja en päivääkään ole katunut, että ensikertaa nähdessäni Disan suustani lipsahti: "otan tuosta pennun, jos niitä joskus tulee".

Whippeteissä eniten miellyttää niiden sivistynyt olemus ja upea elegantti, mutta lihaksikas ja voimakas ulkomuoto. Grey tuli toiseksi roduksi whippetin rinnalle, olin haaveillut rodusta vuosia mutta ensinnäkin pelännyt (vähän turhaan) sen tapaturma-alttiutta liikaa ja toisekseen Kuopiosta käsin ratagreyn treenaamisesta ei olisi tullut mitään. Siksi ensin tuli sekalinjainen ja sitten tänne etelä-Suomeen hankittii jo ihan oikea ratagrey.

Minulla on periaate, että jos jotakin tehdään niin se tehdään kunnolla. Tämä tarkoittaa sitä, että kisaavien koirien treeni- ja kisaohjelma tai tarvittaessa kuntoutus rytmittää koko meidän muuta elämää ja voisi siis sanoa, että vinttikoiraurheilu on minulle enemmän kuin harrastus, se on elämäntapa. Vauhdikkaasta harrastuksesta huolimatta ehdottomasti parasta on pakata lauma autoon ja ajaa korpeen metsäilemään pariksi tunniksi. Viimeisessä lauseessa oikeastaan kiteytyy se, miksi whippetit. Ne ovat aina valmiita yhteiseen tekemiseen, mutta ne nauttivat ihan yhtä paljon rauhallisesta olemisesta ja sopeutuvat vallitsevaan tilanteeseen välittömästi.


So who am I? I'm a 30-year-old kindergarden teacher living in Vantaa with my boyfriend and our pack of four whippets and two greyhounds. In the summer time I'm never at home, you can find me competing with my own dogs in coursing or racing somewhere around Finland. If there is no coursing or racing where are in "the countryside" in Iisalmi. I've had whippets since 2008 and I couldn't image a life without.